Junnu Vainio muistoissa

Juha Vainio oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja.

 

kirjasta Junnu Vainio — Sellaista elämä on,

Petri Pietiläinen ja Juha Metso

 

Juha Vainio (1938-1990) teki Eino Grönille (s.1939) sanoituksia, kuten muillekin suurille laulajatähdille 1960-luvulta alkaen. Grön muistelee, että he tapasivat Erik Lindströmin kautta niihin aikoihin, kun Junnu ja Lindström valmistelivat ”sitä rautalankalevyä”. Heistä tuli nopeasti sekä ystäviä että naapureita.

 

-Junnu muutti perässäni koko ajan. Työskentelimme samassa levy-yhtiössä, ja hän ilmeisesti luotti minun makuuni asuntoasioissa, Grön naureskelee.

 

Hän muutti vuonna 1964 Helsingin Myllypuroon. Pian hänen bändistään jo kolme muutakin kaveria muutti samaan asunto-osakeyhtiöön Tuulimyllyntielle. Kohta Grön huomasi Junnunkin asuvan perheineen samalla kadulla.

 

-Keräännyimme samantuntuisten miesten luokse kyläilemään ja juhlimaan.

 

Myllypurosta Grön muutti Espoon Haukilahteen vuonna 1966, muutaman vuoden ennen Junnua. Haukilahti oli tässä vaiheessa tuore uutukainen lähiö.

 

-Muutin Haukilahden rantaa uuteen isoon taloyhtiöön. Junnu tuli taas perässä.

 

Mikä Haukilahdessa viehätti sen aikaista taiteilijaporukkaa? Grön ei tiedä muista, mutta häntä viehätti merellisyys, lyhyt viidentoista minuutin ajomatka Helsingin keskustaan ja tasokkaat kämpät. Haukilahden onneksi sinne kerääntyi kevyenmusiikin parissa heiluva porukka, joka täydensi toinen toistaan. Vainiot päätyivät Haukilahteen pienien mutkien kautta. Espoossa he asuivat ensin jonkin aikaa Sommarössä. Siellä Junnulla ei ollut ympärillään tuttuja miehiä, joten matka jatkui Grönin perässä.

 

Ystävyys ja työtoveruus syvenivät herrojen välillä. Yhteinen harrastuskin yhdisti, viinanjuonti. Myöhemmin molemmat raitistuivat: ensin Juha tammikuussa vuonna 1976 ja Grön Juhan kannustamana hieman myöhemmin. Raitistumisesta päätti Juha ensin, mutta asuntoasioissa Grön oli ykkönen.

 

-Kattelin Juhalle sen Hankoniemen kesäpaikankin valmiiksi. 1980-luvulla ostin Juhalle asunnon Floridasta. Puolimatka rakensi siellä paikkaa. Sanoin sille, että nyt olisi mahdollisuus saada tänne Suomen kovin sanoittaja asumaan ja homma onnistui, mutta ei Juha ehtinyt siellä oikeesti kuin hätäisesti käymään.

 

Eino Grönistä tuli 1960-luvulla yksi Suomen valovoimaisimmista tangotähdistä. Yksi suurimmista hiteistä oli Reino Markkulan säveltämä Sä kuulut päivään jokaiseen (1966). Taina Vainion mukaan Markkula oli päättänyt kappaleen nimen. Sävelmä muhi Junnun tykönä vuoden päivät, eikä valmista meinannut tulla. Sanojen synnystä ja todellisesta ”aiheesta” onkin sitten lukuisia versioita. Kappaleen synty kuuluu ”Junnu, alkoholi ja nerous” –tarinasikermään. Yhden tarinan mukaan Junnu oli soittanut keskellä yötä Markkulalle ja kysynyt nimeä tangolle – ja lyönyt luurin kiinni. Junnu kertoi itse Markkulalle, että hän oli kännäämässä Kemin Kaupunginhotellissa. Junnu löi vetoa ystäviensä kanssa Koskenkorva-pullosta, että hän pystyisi tekemään sanat puoelssa tunnissa. Hän voitti vedon. Välillä puhutaan viidestätoista minuutista.

 

Toisen tarinan mukaan, jonka on kertonut ”paikalla ollut” vahtimestari Tuomo Salmi, Junnu olisi kaivanut nuotit esiin ja alkanut kirjoittaa. Samalla hän olisi nostanut korin lonkeroa pöydälle, avannut yhden ja ryypännyt kulauksia kirjoittaessaan.

 

Iskelmätähti Danny (s.1942) muistaa hyvin Juha Vainion oman uransa alusta lähtien:

 

-Olimme saman tamperelaisen ohjelmatoimisto Viihdeohjelmien leivissä. Silloin ensimmäisenä Danny Show –kesänä täytin kaikki tanssipaikat. Suosio oli huima nuorisonkin keskuudessa. Mulla oli neljä kappaletta Suomen Top 100 –listalla, mutta sain vain 130 markkaa keikalta. Tiesin, että Juha ja Eikka (Eino Grön) saivat 700 markkaa keikalta. Kun valitin asiasta, mulle vastattiin, että saat niin vähän, kun olet niin nuori. Perustin oman D-tuotannon, ryhdyin kilpailemaan ja menestyin hurjasti, joten olisi kannattanut Tappi Suojasen (manageri Tauno Suojanen, s.1935) maksaa mulle saman verran kuin Juhalle.

 

Vaikka Danny asui myöhemmin Junnun naapurina Espoon Haukilahden taiteilijakeskittymässä, hän tutustui Vainioon normaalilla tavalla levy-yhtiössä Scandia-Musiikin toimitusjohtaja Harry Orvomaan (1927-1990) ja tuottaja Jaakko Salon kautta. Vainio oli yksi Scandian kultaisen 60-luvun menestyksessä käytetty tekstintekijä ja Danny yksi levy-yhtiön laulajasuuruuksista. Eino Grön oli tärkeä tangolaulaja yhtiössä. Tätä kautta hänkin tutustui Junnuun.

 

Tekstintekijä Vainioon Danny tutustui ensimmäisen englanninkielisen käännöksensä levytyksen yhteydessä vuonna 1965. Juha Vainio teki sanat kappaleeseen Tuntematon (East Virginia).

 

Vainio sanoitti Dannylle vuonna 1966 käännösiskelmän Kesäkatu ja kymmenen vuotta myöhemmin kappaleen Kuusamo.

 

-Ne ovat mulle hyvin merkityksellisiä Juhan kappaleita. Kun ne soivat, kuulijalle tarjotaan suurta visuaalista mielikuvituksen ravintoa. Toinen kuvaa kaupunkia ja toinen luontoa, lunta ja Lappia. Ne tekstit vievät kuulijat keskelle näytelmää, Danny sanoo.

 

Danny on monissa yhteyksissä korostanut sitä, millainen mestari Junnu oli käännösiskelmien sijoittamisessa suomalaiseen mielikuvamaailmaan. Hän vertaa erityisesti juuri Kesäkatua ja Kuusamoa niin toisiinsa kuin alkuperäiskappaleiden sanallisiin maalailuihin.

 

Danny kertoo Markku Veijalaisen vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassa innostuneensa valtavasti kuultuaan tuoreeltaan kappaleen Sumer in the City (1966). Hän halusi tulkita sen suomeksi, ja heti samana kesänä. Jaakko Salo ja Juha Vainio hoitivat homman. Danny sai itselleen kestävän kesähitin, vaikka kappale levytettiin vasta elokuussa. Juha Vainion tiukat sanat merkitsivät sitä, ettei kesähitti ollut kulunut syksylläkään. Danny pohtii tilannetta:

 

-Ennen Kesäkatu-levyä suomalainen kesähitti kertoi perinteisesti siitä, miten ihminen pakenee kaupungista maalle. Kesä merkitsi kaupungille jonkinlaista lamaantumista. Juha Vainio oli löytänyt teemaan aivan uuden näkökulman.

 

Juha Vainiota onkin sanottu yhdeksi ensimmäisistä suomalaisista kaupunkia myönteisestikin kuvanneista laululyyrikoista. Tässä hän tekee kenties suurimman pesäeronsa esikuviinsa Saukkiin ja Helismaahan. Markku Veijalainen tulkitseekin, että Vainio tuottaa tekstiin totutusta poikkeavan kesämaiseman kaupungissa. Vaikka tekstissä asfaltti polttaa ja kaupungin täyttää pöly, niin rakas saapuu illalla ja viilentää tulikuuman kesäkadun. Negatiivinen kääntyy positiiviseksi. Tekstin kääntymisen lopussa merkitykseltään ylösalaisin on tyypillinen vainiomainen ”koukku”. Käsittämättömin esimerkki tästä voi olla radiosoitosta kielletty Regina rento (1965), jossa viimeinen säkeistö paljastaa laulun kuvaavan tavallisen hierojan työtä, ei mitään epäsiveellistä toimitusta. Kesäkatu on täynnä piiloviestejä, jotka samalla tavalla mahdollistavat artistille monenlaisia tulkintoja.

 

Vastaavan erityisen tunteen Danny koki kymmenen vuotta myöhemmin laulaessaan Kuusamon (1976). Danny käyttää tämän kappaleen yhteydessä sanaa ”maisemamaalaus”. Molemmissa merkkiteoksissa Vainio maalaa suomalasin pensselein sekä kaupunkia että sen vastakohtaa erämaata. Kuusamossa maailma ei kiehu vaan on rauhallinen. Erämaan hiljaisuus ja kauneus todellakin kutsuu kaupunkiasujaa elämään toisella tavalla. Danny on aina tuntenut olleensa etuoikeutettu saadessaan työskennellä Juha Vainion kanssa.

 

Jaakko Salo täsmentää Laura Henrikssonin kirjassa (2014) yhteistyötä Junnun kanssa ja saattaa kertoa paljonkin Kesäkadusta. Salo muistelee, miten hän väänsi Juhan kanssa Four Catsin levyttämän käännöskappaleen Mä lehden luin (1965) sanoituksista.. Salo muistelee:

 

-Mä koetin tuoda esiin niitä asioita, mitä alkuperäisessä ulkomaisessa tekstissä oli. Ja Juha koetti ängetä sinne omaa näkemystään, joka lähti puhtaasti suomalaiselta pohjalta. Ja siinä me sitten haettiin kompromissia, missä tämä alkuperäinen kappale olisi tullut täysimääräisesti hyödynnettyä ja sitten Juhan omat ajatukset siitä.

 

Dannyn kappaleiden suhteen näyttää siltä, että Juha sai erävoiton suomalaisuuden kiteyttäjänä.

 

Danny asui myöhemmin Juha Vainion naapurissa Haukilahden taiteilijakeskittymässä, jossa asuivat lähekkäin muun muassa Eino Grön, Vesa-Matti Loiri, Aarno Raninen, Antti Hyvärinen, Kari Kuuva ja Jukka Kuoppamäki.

 

Kaikki taiteilijat olivat kavereita, ja alkoholia kului paljon. Danny näki Juhan alkoholinkäytön rajuuden. Hän koki omakohtaisesti sen ettei Juha pystynyt viinankäytöltään kasvattamaan poikiaankaan kunnolla vastuullisuuteen. Isän esimerkki ei ollut 1970-luvun puoliväliin saakka paras mahdollinen. Erityisesti vanhin pojista, Ilkka, päätyi omien sanojensa mukaan ”Espoon ensimmäiseksi lapsijuopoksi”. Danny muotoilee asian siten, että pojat päätyivät paikallisiin jengeihin.

 

-Ei mennyt hyvin Juhalla! Paljon meni viinaa ja vastaavaa. Onneksi hän taisteli itsensä irti. 1960- ja -70-luvuilla alkoholi oli muusikoiden keskuudessa muodikas huvittelumuoto.

 

Juha Vainion alkoholismi meni niin pitkälle, ettei hän pystynyt aina tekemään sovittuja töitäänkään. Monesti studiossa odotettiin turhaan sovittuja tekstejä saapuvaksi. Hyvät ystävät tulivat avuksi, eivätkä tekstintekijän maine ja työtehtävät menneet karille.

 

 

 

Artikkeli on poiminta kirjasta Junnu Vainio — Sellaista elämä on, Petri Pietiläinen ja Juha Metso, Docendo 2018.