Kuusi miljoonaa muistoa
![]() |
Holokaustin ja vainojen uhrien kansainvälistä muistopäivää vietetään tammikuun 27. päivänä, jolloin neuvostojoukot vuonna 1945 vapauttivat Auschwitzin kuolemanleirin. Kuva: www.auschwitz.org |
Rony Smolar
kirjasta Täällä Rony Smolar, Jerusalem.
Israel ja muu juutalainen maailma hiljentyy keväisin muistamaan kansanmurhan, holokaustin, kuutta miljoonaa juutalaista uhria. Tuona päivänä, juutalaisen ajanlaskun mukaan nisan-kuun 27. päivänä hälytyssireenit kautta Israelin pysäyttävät ihmiset muistelemaan lähihistorian tapahtumia Euroopassa.
Holokaustin uhrien ja marttyyrien muistopäivää vietetään perinteisesti viikkoa ennen Israelin itsenäisyyspäivää. Päivien läheisyys ei ole sattuma, maan samalla kun ne muistuttavat silmittömän vihan uhreista, ne juhlistavat juutalaiskansan paluuta omaan maahansa.
Muualla holokaustin ja vainojen uhrien kansainvälistä muistopäivää vietetään tammikuun 27. päivänä, jolloin neuvostojoukot vuonna 1945 vapauttivat Auschwitzin kuolemanleirin.
Israelissa muistopäivänä on tapana lukea ääneen kaikkien uhrien nimet, sillä jokaisella uhrilla on nimi. Omaiset lukevat niitä parlamentissa, Knessetissä, holokaustin muistomerkeillä ja lukuisissa eri muistotilaisuuksissa. Ketään ei haluta unohtaa. Lisäksi ihmisillä on tapana toistaa: ”Ei milloinkaan enää!”Juutalaiset eivät enää milloinkaan jäisi puolustuskyvyttöminä kiusaajiensa armoille, sillä Israel toimisi vaaraan joutuneiden juutalaisten turvapaikkana.
Israelissa elää yhä lähes 200 000 holokaustin kauhuista selviytynyttä. Kaikilla on vasemman käsivarren sisäpuolelle tatuoitu vangin numero ja keskitysleirin tunnus. Vankeina he olivat menettäneet nimensä ja ihmisyytensä. Natsien tuhoamiskoneistossa he olivat muuttuneet numeroiksi. Mutta Israelissa he olivat muuttuneet maan eläviksi kansalaisiksi.
Perinteen mukaisesti juutalaisia eri puolilta maapalloa kokoontuu keväisin Puolaan ”Elävien marssiin” samalle paikalle, jossa Auschwitzin kuolemanleiri aikoinaan sijaitsi. Marssi päättyy vieressä sijainneen Birkenaun keskitysleirin paikalle. Marssijoiden joukossa on ollut Israelin poliittista johtoa, kansainvälisesti tunnettuja juutalaisia ja ei-juutalaisia, leireistä selvinneitä sekä nuorisoa eri maista. Marssi toimii opetuksena ja muistutuksena, jotta maailma ei unohtaisi.
Juutalaisten lisäksi holokaustissa kuoli miljoonia muita Euroopan kansalaisia. Holokaustissa kaikki uhrit eivät olleet juutalaisia, mutta kaikki juutalaiset olivat uhreja. Miksi asioiden kulkuun ei puututtu? Missä auttajat olivat? Katsoivatko ihmiset vain hiljaisina ja välinpitämättöminä sivusta? Oliko inhimillisyys lopullisesti kadonnut?
Euroopassa ja muuallakin maailmassa ollaan taipuvaisia unohtamaan ja jopa kieltämään maapallon suurimman kansanmurhan tapahtuneen. Juutalaisvastaisuuden ja rasismin lisääntyminen eri puolilla maapalloa osoittaa, ettei ihminen ole oppinut menneisyydestään. Erityisesti eurooppalaisten tulisi havahtua antisemitismin nykyiseen yleistymiseen, sillä antisemitismi kieltää sen arvopohjan, jolle Euroopan Unioni (EU) on rakennettu.
Holokaustin uhreille kasvot antanut hollantilainen teinityttö Anne Frank kirjoitti piilopaikassaan Amsterdamissa 3.5.1944 päiväkirjaansa: ”Voi mitä varten sotaa käydään, miksi ihmiset eivät voi elää rauhallisesti keskenään, miksi kaikki pitää tuhota? Tämä kysymys on ymmärrettävä, mutta tyydyttävää vastausta kukaan ei ole vielä löytänyt. Miksi joka päivä uhrataan miljoonia sotiin eikä ole senttiäkään lääketieteelle, taiteilijoille, köyhille ihmisille? Miksi ihmisten pitää kärsiä nälkää, kun muissa maailman maissa ylimääräistä ravintoa pilaantuu? Oi, miksi ihmiset ovat niin hulluja?”Anne Frank murhattiin Bergen-Belsenin keskitysleirissä maaliskuussa 1945.
![]() |
Artikkeli on poiminta kirjasta Täällä Rony Smolar, Jerusalem. Rony Smolar, Aikamedia 2017. |
Kommentit
Lähetä kommentti