Tuntematon olympiavoittaja Elias Katz

Elias Katz

 

Rony Smolar ja Adiel Hirschovits

Kirjasta Makkabi – Helsingin juutalaisen urheiluseuran historia

 

Turun ja Helsingin juutalaisyhteisöissä elänyt ja urheilua harrastanut Elias ”Ellu”Katz (1901-1947) on kesäolympialaisten ehkä vähiten tunnettu suomalainen olympiavoittaja. Syy saattaa olla siinä, että hänen huippuvuotensa osuivat suurjuoksijoiden Paavo Nurmen ja Ville Ritolan aikakaudelle. Kuitenkin juuri heidän kanssaan Katz voitti olympialaisten kultamitalin Pariisissa 1924.

 

Ellu Katzin tarina alkoi 1919 hänen syntymäkaupungissaan Turussa, missä hänet löysivät kaupungin juutalaiset urheiluaktiivit. Tapahtumapaikkana oli Turun Urheilupuistossa kaupungin juutalaisnuorille järjestetyt kilpailut. Muiden nuorten lailla jalkapalloa aluksi potkinut ja kauppa-apulaisena toiminut 18-vuotias Ellu houkuteltiin haastajaksi yhteisössä keskipitkiä matkoja ylivoimaisesti hallinneelle Isak ”Itzke” Sacksille. Matka oli 1500 metriä, ja myös tällä kertaa Sacks luuli saavansa helpon voiton. Kilpailussa kumitossut ja pitkät housut jalassaan juossut kokematon Katz seurasi kilpatoveriaan kuin varjo ja lopulta voitti juoksun kevyesti. Heti perään Katzin lahjakkuus todettiin myös Varsinais-Suomen mestaruuskilpailuissa, missä hän voitti 1500 metrin juoksun. Juutalainen tähtijuoksija oli näin astunut näyttämölle.

 

Aikalaiset kuvasivat Katzia 175-senttiseksi ja alle 60-kiloiseksi sisupussiksi. Turun juutalaisen urheiluseuran Makkabén johto kiinnitti huomionsa Ellun harvinaisiin juoksijanlahjoihin ja seuran johtokunta teki kaikkensa, että Ellu ryhtyisi harjoittelemaan säännöllisesti. Luonnonlahjakkuutena hän ei kuitenkaan ollut innokas harjoittelija ja pelasi mieluummin jalkapalloa. Katz kuitenkin kehittyi, ja vuonna 1920 hänen aikansa keskimatkoilla olivat jo niin hyvät, että hän saattoi osallistua kansallisiin kilpailuihin.

 

Se edellytti kuitenkin Makkabén rekisteröitymistä SVUL:iin. Arkailu ja näköpiirissä olleet suuret valmennus- ja kilpailukustannukset johtivat yhteydenottoon Turun Urheiluliittoon, jonka toivottiin ottavan Ellun valmennuksen vastuulleen. Tämän kohtalokkaan päätöksen seurauksena Makkabé menetti Ellun ainiaaksi.

 

Katzista tuli aluksi Paavo Nurmen seuratoveri ja kilpakumppani. Nurmen tiedetään pitäneen Katzista. Hän neuvoi Katzia valmennusasioissa sekä hänen huojuvan juoksutyylinsä korjaamisessa. Juoksuradoilla miehet olivat toistensa kilpailijoita, ja Katz voitti Nurmen ainoan kerran 1500 metrillä vuonna 1920.

 

Vuonna 1921 Katz muutti Helsinkiin ja liittyi sikäläiseen juutalaiseen urheiluseuraan Sjärnaniin. Syntymäkaupunki kuitenkin houkutteli, ja seuraavana vuonna Katz kävi Turussa pelaamassa Makkabén riveissä jalkapalloa ennen kuin siirtyi kokonaan juoksuun.

 

Katz tuli tunnetuksi kovana harjoittelijana, joka ei tupakoinut eikä käyttänyt alkoholia. Hän liitti harjoituksiinsa tanssin, jossa hän oli taitava. Ellu piti helposti improvisoitavaa polskaa juoksijalle erityisen sopivana tanssimuotona, ja tanssiaisissa hän saattoi tanssia tuntikausia.

 

Ellu Katzin näyttävä ura käynnistyi toden teolla vuonna 1921, jolloin hän tuli Suomen mestaruuskilpailuissa 1500 metrin juoksussa kolmanneksi. Hän voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 3000 metrin esteissä vuonna 1923. Stjärnanin väreissä Katz voitti kaikkiaan neljä Suomen mestaruutta.

 

Koko Suomen juutalaisyhteisö innostui suuresti Katzista, kun hän edusti ensimmäisenä juutalaisena maataan ulkomailla osallistumalla urheiluseura Tallinnan Sportin 10-vuotisjuhlakilpailuihin 1922. Kahtena peräkkäisenä päivänä hän voitti siellä kaksi matkaa, 1500 metriä ja 2000 metriä.

 

Varsinaisen läpimurron maailman kärkeen Katz teki 1923, jolloin hän esiintyi estejuoksun Suomen mestarina maaottelussa Ranskaa vastaan kahdella matkalla ja juoksi Tukholman kilpailuissa nopeimman ajan 1500 metrillä, 4.04.4.

 

Sisukkaana juoksijana tunnetun Katzin tulokset paranivat sitä mukaa, mitä kovempi oli vastus.

 

Pariisin olympialaiset kiinnostivat tietenkin 23-vuotiasta Katzia, ja menestyminen valintakilpailuissa keväällä 1924 takasi hänelle edustuspaikan. Pariisin Colombesin stadionilla Ville Ritola voitti estejuoksun kultamitalin ja juoksussa kaatunut Katz taisteli itselleen hopeamitalin.

 

Kolme päivää myöhemmin juostiin 3000 metrin joukkuekilpailu, jota ennen Paavo Nurmi oli jo samana päivänä voittanut 1500 ja 5000 metrin juoksuissa kultamitalin. Lisää kultaa tuli, kun Nurmi yhdessä Ritolan ja Katzin kanssa voitti joukkuekilpailun. Näin Katzista tuli Suomen ensimmäinen juutalainen olympiavoittaja.

 

Paluumatkalla olympialaisista Katz kilpaili vielä Saksan Hannoverissa voittaen siellä matkansa.

 

Muistona olympiavoitostaan Katz saapui laakeriseppele päässään Helsinkiin kuukausi olympialaisten pääjoukon jälkeen. Myös häntä oli vastassa suuri ja innostunut vastaanottajajoukko. Kolmelle aikaisemmin saapuneelle kisajoukkueelle Suomen valtio oli järjestänyt Pallokentällä mittavat paluujuhlat, missä toistettu latinankielinen tervehdys koski myös Katzia: Palmam qui meruit ferat, it fama per orbem: ”Voitonseppelettä kantakoon se, joka on sen ansainnut, sillä maine käy kautta maailman.”

 

Vuonna 1925 Ellu Katz päätti muuttaa Berliiniin, mistä hän löysi vuokra-asunnon Gleimstrasse 28:sta. Hän liittyi sikäläiseen juutalaiseen urheiluseuraan Bar-Kochbaan ja paransi hyväkuntoisena omia juoksuennätyksiään  sekä osallistui suosituksi tulleisiin tasoituskilpailuihin. Samanaikaisesti hän toimi juoksuvalmentajana ja oli päivätyössä tavaratalossa.

 

Katz kävi välillä kilpailemassa myös Suomessa, ja vuonna 1926 hän juoksi Viipurissa esteiden maailman kärkiajan 9.34,5. Samalla Paavo Nurmi onnistui ylipuhumaan Katzin uudelleen Turun Urheiluliittoon. Seurassa Katz juoksi joukkueelle kahdesti maailmanennätyksen ja yhden Suomen mestaruuden 4 x 1500 metrin viestissä. Sen jälkeen Katz palasi Berliiniin, mistä tiedot hänen hyvästä kunnostaan kantautuivat Suomeen. Se sai Suomen urheilujohdon tiedustelemaan hänen halukkuuttaan osallistua Amsterdamin olympialaisiin 1928. Tiivis kirjeenvaihto oli osoitus Suomen kiinnostuksesta, mutta Katz halusi Suomeen palatessaan varmistaa myös toimeentulonsa.

 

Kevättalvella 1928 Katz osallistui olympialaisten valmennusleireille Suomessa, mutta kisaedustus katkesi jalkavammaan. Katz palasi takaisin Berliiniin, missä juutalaisvastainen ilmapiiri oli vähitellen voimistunut, ja 1930-luvun alussa muun muassa juutalainen Bar-Kochba –seura määrättiin lakkautettavaksi. Samalla kiellettiin juutalaisten osanotto kaikkiin urheilukilpailuihin.

 

Monen juutalaisen tavoin Elias Katz teki tilanteesta omat johtopäätöksensä ja muutti 1932 Saksasta Britannian mandaattihallinnon alaiseen Palestiinaan. Siellä hän avioitui suomenjuutalaisen Dora Kamtsanin kanssa.

 

Palestiinassa Katz eli vaatimatonta elämää työskennellen aluksi ratamestarina Tel Avivissa valmentaen samalla juutalaisia juoksijoita Lontoon olympiakisoihin 1948. Hän oli myös brittijoukkojen palveluksessa varuskunnasta toiseen kiertävänä elokuvakoneen käyttäjänä.

 

Eräänä iltana poistuessaan työpaikaltaan Gazassa sijaitsevasta varuskunnasta hän joutui pimeydessä toimineen arabialaisen sala-ampujan uhriksi. Katzin elämä päättyi traagisesti 26. Joulukuuta 1947.

 

Elias Katzin monet saavutukset ovat jääneet elämään Suomen juutalaisyhteisöissä, Helsingissä ja Turussa, missä hän oli toiminut ja harrastanut urheilua. Hyvästä syystä häntä kutsuttiin Suomen ”juutalaiseksi Paavo Nurmeksi”. Sitkeänä ja peräänantamattomana kilparatojen taistelijana Katz nimettiin Stjärnanin ainaisjäseneksi joulukuussa 1931.

 

Suomen juutalaisten keskuudessa Elias Katzista tuli legenda. Mutta maamme urheiluhistoriassa unohdettu voittaja. Olympiamitaliensa lisäksi hän ehti kuitenkin voittaa Suomen mestaruuden estejuoksussa vuonna 1923 ja 5000 metrin matkan 1924. Lisäksi hän voitti useita SFI-mestaruuksia (Svenska Finlands Idrottsförbund) eri matkoilla.

 

Elias Katz on kiistattomasti maineikkain suomenjuutalainen urheilija.

 

Makkabi (entinen Stjärnan) maalautti Katzista juoksijataulun, joka paljastettiin hänen Dora-leskensä läsnä ollessa 21. syyskuuta 1948 seuran kerhotiloissa, missä sitä edelleen säilytetään kunniapaikalla. Seuran vuosikertomuksessa todetaan taulusta: ”Taulu olkoon nykyisille ja tuleville juutalaisurheilijoille vertauskuva korkeatasoisesta suomalais-juutalaisesta urheilusta.”

 

Urheiluseurat Makkabi ja Makkabé halusivat yhdessä vuonna 1948 muistuttaa suomalaista urheiluväkeä Elias Katzista lahjoittamalla SVUL:lle hänen nimeään kantavan ainaisen kiertopalkinnon jaettavaksi 3000 metrin estejuoksun Suomen mestarille.

 

Artikkeli on poiminta kirjasta Makkabi – Helsingin juutalaisen urheiluseuran historia. Rony Smolar ja Adiel Hirschovits. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016.

Vuonna 1906 perustettu Helsingin Makkabi on tiettävästi maailman vanhin keskeytyksettä toiminut juutalaisuuteen perustuva urheiluseura.

 

 

Olympiakarsinnat 4. Heinäkuuta 1920. Paavo Nurmi (vas.), Oskari Rissanen ja Elias Katz. Kuva: Urheilumuseo

Elias Katz Pariisin Olympialaisissa 1924. Kuva: Urheilumuseo