Kirjeitä menneestä maailmasta
 |
|
Fräulein Christe Berger, Neutitschein. |
Natsitervehdykseen Sieg Heil! päättyy kirje, jonka saksalainen Christe lähetti viipurilaiselle kirjeenvaihtoystävälleen Airille toisen maailmansodan aikana.
Kirje oli yksi monista kirjeistä, joita Neutitscheinissa, nykyisen Tsekin itäosassa, asunut teini-ikäinen Christe lähetti suomalaiselle ystävälleen vuosina 1943 ja 1944.
Kirjeet olivat pitkään miltei unohduksissa, kunnes pääkaupunkiseudulla asuva Maiju Kallio löysi ne selvitellessään muutamaa vuotta aiemmin kuolleen Airi-äitinsä jäämistöä.
Vaikka yksi Christen lähettämistä kirjeistä päättyy natsitervehdykseen, useimmat hänen kirjeistään käsittelevät enimmäkseen arkipäiväisiä asioita, kuten koulua, uusia elokuvia ja musiikkia.
Tammikuussa 1943 päivätyssä kirjeessä Christe kertoo olevansa 17-vuotias, perheensä ainoa lapsi ja käyvänsä tyttöjen yläkoulua, joka vastaa suomalaista lukioa. Hän kertoo isänsä olevan ammatiltaan puuseppä.
Eräässä kirjeessään Christe esittelee kotikaupunkiaan Neutitscheinia. Kaupunki kuului entisen Tsekkoslovakian saksankielisiin sudeettialueisiin, jotka Hitler liitti kolmanteen valtakuntaan vuonna 1938. Neutitscheinin nykyinen nimi on Novy Jicin, ja se sijaitsee Tsekin tasavallan itäosassa vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Puolan ja Slovakian rajalta.
Christe halusi lähettää kirjeensä mukana myös kotikaupunkinsa nähtävyyksiä esitteleviä postikortteja, mutta sensuurimääräykset kielsivät niiden lähettämisen.
”Rakas Airi! Kirjeessä ei ole postikortteja. Minun täytyi ottaa ne pois, koska postissa sanottiin, että on kiellettyä lähettää postikortteja ulkomaille. Älä siis ole minulle vihainen, että kirjeeni lähtee myöhässä.”
Neutitscheinin keskusaukio ja moni muu Christen kirjeessään kuvaamista Neutitscheinin maamerkeistä on helppo tunnistaa tämän päivän Novy Jiciniä esittelevistä kuvista, joita löytyy google-haulla internetistä.
”Kaarikäytävä on hyvin vanha, ja muissa kaupungeissa keskusaukio on harvoin säilynyt näin hyvin. Keskellä on Neitsyt Mariaa esittävä patsas ja sen oikealla puolella suihkulähde, jonka päällä oleva veistos esittää tanssivaa maanviljelijäpariskuntaa.”
Toisessa kirjeessä Christe kertoo, että pienehkö Neutitschein sijaitsee hedelmällisen maanviljelysalueen keskellä, ja siellä on muun muassa tupakkatehdas, kaulaliinatehdas ja tunnetun hattutehtaan Hückel & Söhnen tehdas ja pääkonttori. Hän mainitsee myös, että Neutitscheinin lähistöllä on kuuluisan kirkonmiehen ja biologiantutkijan Gregor Mendelin syntymäpaikka.
Christe käsittelee kirjeissään myös sairautta. Hän kertoo olleensa sairaalassa hoidettavana kurkkumädän takia vuodenvaihteessa 1942-1943.
”Rakas Airi! Minun täytyy tunnustaa jotain. Aloitin tämän kirjeen kirjoittamisen 22.2., mutta minun täytyi keskeyttää, koska kirjoittaminen kävi minulle liian raskaaksi. Lääkäri sanoi, että minulla on heikko sydän”, Christe kirjoittaa maaliskuussa 1943 päiväämässään kirjeessä.
Käynnissä oleva maailmansota heijastuu kirjeissä paikka paikoin. Kirjeessään toukokuussa 1943 Christe kertoo, että naiset auttavat sotaponnisteluissa työskennellen määräajan esimerkiksi maatilalla, lastentarhassa, ilmatorjunnan tähystäjinä tai ampumatarviketehtaassa. Kirjeissään hän myös vertaa saksalaisten kansallista työpalvelua suomalaisten Lotta-toimintaan, josta Airi oli hänelle kertonut.
Elokuussa 1943 päiväämässään kirjeessä Christe kertoo, että hän haluaisi oppia ampumaan.
”Haluaisin oppia ampumaan. Valitettavasti minulla ei ole kivääriä, mutta jos saisin tilaisuuden, käyttäisin sitä varmasti”, Christe kirjoittaa.
Saksankielisen väestön kohonnut kansallistunto heijastuu kirjeessä elokuussa 1943, kun Christe kertoo, kuinka sudeettialueen saksalainen väestö juhlisti kesäpäivän tasausta sytyttämällä ison loimuavan kokon ja muistamalla kaatuneita sotilaitaan. Tsekkoslovakian tasavallan aikana ennen sotaa sudeettialueella ollut saksankielinen vähemmistö poltti hänen mukaansa kesäjuhlassa vain lyhtyä ja piti muutenkin matalaa profiilia, koska enemmistönä olevat tsekkiläiset suhtautuivat heihin alentuvasti.
Tytöt keskustelevat myös elokuvista ja musiikista.
”Rakas Airi! Minäkin näin elokuvan Wiener blut (”Wienin veri”). Mitä pidät wieniläistyylisestä musiikista ja wienervalssista? Onko teidänkin kansallistanssinne yhtä keinuva ja pehmeä? Muistatko vielä paljon elokuvan tapahtumista?, Christe kysyy kirjeessään ja kertoo pitävänsä myös musiikkikappaleista ”Heimat deine Sterne” ja ”Komm Zurück”, joita Wehrmachtissa soitettiin ahkerasti ja joiden sota-ajan levytykset löytyvät tänäkin päivänä helposti internetistä.
”Teidän musiikkinne taitaa olla hieman alakuloista? En kyllä saisi tuomita sitä, sillä en ole kuullut sitä tarpeeksi”, Christe kommentoi suomalaista musiikkia.
Viimeisessä kirjeessään 1.7.1944 Christe kertoo suorittavansa kansallista työpalveluaan lastenkodissa Neutitscheinissa.
”Paimennan koko meluisaa lapsikatrasta (20-25 lasta), ja alussa (aloitin 17.4.) päätäni särki alati.”
Christe kertoo olevansa onnekas, koska vastoin yleistä käytäntöä hän voi suorittaa työpalveluksensa kotipaikkakunnallaan ja asua vanhempiensa luona. Onneksi Christe ei tiennyt mikä häntä odotti, koska vain muutamaa kuukautta myöhemmin hänen kotiseutunsa yli vyöryi verenhimoinen Neuvostoliiton puna-armeija, joka kosti Hitlerin armeijan teot ryöstämällä, raiskaamalla ja tappamalla sudeettialueen saksankielistä väestöä.
Airin tyttären Maiju Kallion mukaan hänen äitinsä ei vuoden 1944 heinäkuun jälkeen kuullut enää mitään saksalaisesta kirjeenvaihtotoveristaan. Sodanaikaiset ystävyyssuhteet suomalaisten ja saksalaisten välillä olivat muutenkin vaiettu puheenaihe kylmän sodan vuosikymmeninä, vaikka monilla suomalaisilla nuorilla oli saksalaisia kirjeenvaihtotovereita. Se oli luonnollista, koska saksa oli sotia edeltävänä pääasiallinen vieras kieli Suomen kouluissa.
Viipurilainen Airi ja Titscheinin Christe olivat kohtalotovereita, koska kummankin kotikaupunki päätyi sodan myrskyissä lopulta Neuvosto-diktatuurin saappaan alle. Airin perhe muutti Viipurista ensin Simpeleelle ja myöhemmin sieltä Lahteen. Airi perusti perheen ja kuoli 84-vuotiaana 2010.
Neutitschein puhdistettiin sodan loppumelskeissä kokonaan saksalaisväestöstä, eikä Christen ja hänen perheensä kohtalosta ole mitään tietoa.
 |
| Lottapukuun pukeutunut Airi Kaljunen Viipurista. |
 | ||
|
”Führer tuntee vain taistelun, työn ja huolen. Me
olemme valmiit kantamaan osamme hänen taakastaan.” Esipainettu teksti Itä-Sudeettialueelta lähetetyssä postikortissa uhkuu
kansallistunnetta ja taistelutahtoa. Postimerkkiä koristaa Adolf Hitlerin kuva.
|
 |
|
Airin kotitaloa Viipurissa osoitteessa Lipontie 5 Monrepos-puiston vieressä ei tiettävästi ole enää olemassa, mutta moni muu maamerkki on säilynyt lähes ennallaan. Kuva: Wikipedia |
Kommentit
Lähetä kommentti