Näin syntyi artisti Kari Tapio

Kari Tapion (kuvassa) kuten niin monen muunkin artistin laulajaura lähti nousukiitoon Ilkka Lipsasen eli Dannyn ansiosta. Kuva: Warner

 

Antti Heikkinen

kirjasta Kari Tapio Elämä

 

Keväällä 1972 Petri & Pettersson Brassin solisti Ilkka Pettersson neuvotteli kiinnityksestä tulevan kesän Danny-Show’n riveihin. Neuvottelut kariutuivat ja show’n mieslaulajan paikka tuli avoimeksi.

 

Se oli onni Kari Jalkaselle, joka toisaalla teki kaikkensa saadakseen itselleen jalansijaa laulajana. Käsinladonta ei tuntunut enää kutsumusammatilta, vaikka Kari sai työskennellä samoilla sijoilla ja työkoneilla kuin aikoinaan Reino Helismaa.

 

Kirjapaino Savon vieressä sattui sijaitsemaan D-Tuotannon toimisto. Firman toimitusjohtajana toimi itse Ilkka Lipsanen eli Danny. Ohjelmatoimisto oli parhaimmillaan Suomen suurin, sen listoille kuului 70-luvun alussa artisteja Kirkasta Tauno Paloon ja Ami Aspelundista Ansa Ikoseen.

 

Danny oli melkoinen työllistäjä. Rahaa tuli, mutta se myös kiersi ja D-Tuotannon palkanmaksun kautta sai leipärahaa moni talous.

 

Oma juttunsa oli jokakesäinen show. Ensimmäisen show’nsa Danny oli järjestänyt vuonna 1966 ja vuosien juoksussa hänen rinnallaan olivat suvikiertueilla esiintyneet muun muassa Kirka, Irina Milan, Anki Lindqvist, Katri Helena ja Päivi Paunu.

 

Dannyn kanssa tehdyt show-kiertueet olivat antaneet puhuria monen aloittelevan taiteilijan nousukiitoon. Lisäksi ne olivat tarjonneet sisämaassa asuvalle maalaiskansalle mahdollisuuden nähdä polkupyörämatkan päässä suuren maailman show-meininkiä tanssityttöineen ja valoineen.

 

Kesän 1971 Sudenhetki-Show oli ottanut kantaa Vietnamin sotaa vastaan ja suven 1972 performanssi kantoi nimeä Käärme alaotsikkonaan Snake, rattle and roll. Mukaan oli värvätty kaksi käärmetanssija Irmeli Sariolan kasvattamaa tiikeriboaa, jotka oli kastettu Urkiksi ja Elvikseksi.

 

Koska Kunnallispainosta pistäytyi D-Tuotantoon nopeasti, oli Kari ottanut tavakseen pistelehtiä siellä ruokatuntiensa aikana. Dannyn Made in Finland -orkesteria johtaneella Lyly Rajalalla oli D-Tuotannon tiloissa oma työhuone. Hän oli kiinnittänyt huomiota hoikkaan poikaan, joka vieraili ohjelmatoimistolla tuolloin tällöin ja kehui olevansa hyvä, levyttänytkin laulaja. Muutaman markkinointipuheen kuunneltuaan Rajala käski tarjokkaan saapua tiettynä iltana Hämäläis-Osakunnan talolle eli entiselle Hämikselle, joka oli vasta kastettu Tavastiaksi. Made in Finland soittaisi siellä ilman Dannya ja itseensä uskova, savolaisittain puhuva nuori mies saisi näyttää kyntensä. Kari ilmestyi sovitusti Tavastialle ja antoi työnäytteen ennen varsinaisen keikan alkua. Tavastian porstuassa oli puhelinautomaatti. Rajala survoi siihen kolikoita ja otti puhelun Dannylle. Hän kertoi löytäneensä tulevan kesän showrundille mieslaulajan.

 

Danny ei lämmennyt ehdotukselle. Hän oli hyvin perillä lahjakkaista, nostoa kaipaavista nuorista laulajista, mutta oli myös kuullut Kuopion suunnalta huhuja, joiden mukaan Jammy & Jamsetin solisti oli perso alkoholille. Huhuissa oli totensa, Helsinkiin muuton aikaan Karin ryypiskelytahti oli tihentymään päin. Rajala painoi keskusteluvaihteen vitoselle ja muistutti saaneensa Dannylta täydet valtuudet kaikissa orkesteriin liittyvissä ratkaisuissa. Jos Kari Jalkanen ei pääsisi roudaavaksi laulajaksi, saisi Danny etsiä itselleen uuden bändin. Danny harkitsi asiaa ja taipui Rajalan tuumaan.

 

Seuraavana päivänä Kunnallispainoon tuli puhelu. Soittaja tiedusteli Kari Jalkasta. Kari haettiin luuriin.

 

”Täällä puhuu toimitusjohtaja Ilkka Lipsanen D-Tuotannosta, hyvää päivää, sanoi tuttu ääni linjan toisessa päässä.

 

Danny ehdotti tapaamista. Kari otti pari tuntia vapaata ja kipaisi iltapäivällä Dannyn puheille. Tulevat legendat tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. He olivat melkein saman ikäisiä ja samanlaisilla intohimoilla varustettuja, mutta siinä kohtaa molemmat olivat saman alan asemakartalla aivan eri pisteissä. Kari oli tyvessä, Danny latvassa.

 

Danny kysyi, kiinnostiko Karia mahdollisuus lähteä toiseksi miessolistiksi tulevan kesän kiertueelle. Totta kai Karia kiinnosti. Töistä järjestyisi varmasti vapaata. Danny luetteli homman ehdot. Kari saisi laulaa neljä biisiä illassa ja tekisi samalla töitä myös tekniikan puolella. Se kävi Karille, mutta palkkatarjous ei tyydyttänyt ja eriävien liksanäkemysten vuoksi kontrahtia ei kätelty kerralla selväksi. Asiasta neuvoteltiin monta kertaa ja lopulta Danny joutui kysymään, vaelsiko Suomen kansa showpaikoille Dannyn vai Kari Jalkasen vuoksi. Kari tiesi oikean vastauksen.

 

Palkka-asia oli selvä, mutta seuraavaan Dannyn ehdotukseen Kari ei suostunut. Dannyn mielestä solistikiinnityksen kannatti ajaa viiksensä pois. Kari pisti kampoihin, viikset kuuluivat hänen imagoonsa. Hän oli muutenkin ulkonäöstään tarkka, kampauksella oli väliä. Stailin tuli olla tyylikäs ja kikkailematon. Ulkonäön uudistaminen tuntui hirvittävältä ajatukselta. Kuopiossa Kari oli kokeillut minivogueta ja näyttänyt omasta mielestään Tina Turnerilta. Viikset jäivät. Tai siis näin Kari muisteli myöhemmin.

 

Danny Show’n aikoihin otetuista valokuvista pensselit kuitenkin puuttuvat. Esimerkiksi mainoskuvissa Danny-Show’n t-paitaa kauppaavan karin nokan alunen on karvoista paljas.

 

Seuraavakin Dannyn ehdotus meni läpi. Hänen mielestään Kari Jalkanen ei ollut myyvin mahdollinen nimi. Karissa ei ollut vikaa, mutta Jalkanen tökki. Dannyn mielestä konsonantit iskivät kansan tajuntaan, sen puolesta puhuivat esimerkiksi Kirka ja hän itse.

 

Kari ehdotti toista nimeään Tapania. Ei se Dannyn korvaan hyvältä kuulostanut eikä oikein Karin omaankaan. Kari Tapani taipuisi Kari Tapani Kansaksi. Tapio tuntui sopivalta Tapanin johdannaiselta ja sopivan johdannaisen löytymiseen tarjosi apua puhelinluettelo.

 

Dannyn Käärme-show’n ensimmäisiin mainoksiin ehdittiin painaa Kari Jalkasen nimi, samoin se komeili ensisinglessä. Sen jälkeen suomalaisille lauloi Kari Tapio.

 

 

Artikkeli on poiminta kirjasta Kari Tapio – Elämä, Antti Heikkinen, WSOY, 2020