Hintsan isäntä jätti tärkeän perinnön

Maailmassa ole niin suurta herraa, joka ei saisi leipäänsä talonpojan kädestä, kerrotaan Heikki Haaviston sanoneen.

 

Suomalaiset muistavat Heikki Haaviston parhaiten EU-jäsenyysneuvotteluja luotsanneena ulkoministerinä.

Suruviesti tavoitti suomalaiset perjantaina. Entinen ulkoministeri ja MTK:n pitkäaikainen puheenjohtaja Heikki Haavisto on poissa.

86-vuotiaana Raisiossa kuollut Haavisto oli suomalaisen maaseudun keskeinen vaikuttaja puolen vuosisadan ajan. Kutsumuksen yhteisten asioiden hoitoon ja järjestötoimintaan hän peri kotoaan. Agronomiksi ja lakitieteen kandidaatiksi opiskellut Haavisto toimi maanviljelijänä Hintsan tilalla vuodesta 1962 vuoteen 1995. Elämänsä aika Haavisto hoiti lukemattomia luottamustehtäviä. Niistä tärkeimmät olivat maataloustuottajajärjestön ja pellervolaisen osuustoimintaliikkeen parissa.

Haavisto valittiin MTK:n yleissihteeriksi 1966 ja seuraavana vuonna, 32-vuotiaana järjestön toiminnanjohtajaksi. Ennen kaikkea hänet muistetaan kuitenkin MTK:n puheenjohtajana. Hän toimi tehtävässä lähes kaksikymmentä vuotta 1975-1994. Haaviston puheenjohtajakautta leimasivat maaseudun rakennemuutos ja toisaalta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen.

MTK oli tuolloin voimakas järjestö, joka kykeni pitämään huolen siitä, että viljelijäväestö pysyi yhteiskunnallisen kehityksen mukana. Haaviston aikana maatalouden tulopolitiikka takasi maataloustuottajille kohtuullisesti paranevan elintason. Viljelijöiden sosiaaliturvan parantamisessa otettiin suuria harppauksia muun muassa lomitusjärjestelmän muodossa. Haavisto käytti omistajan ääntä pellervolaisessa yrityskentässä. Maaseudun asia henkilöityi häneen monella tavalla.

Haaviston puheenjohtajakausi oli myös repivää aikaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Maatalouden ylituotanto-ongelmat ja kärjistynyt poliittinen keskustelu nostivat hänet usein tikun nokkaan. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa SAK kampanjoi mainoksilla, joissa Haavisto rohmusi ruokaa köyhän työläisperheen pöydässä. Kovien paineiden ja mustamaalauksenkin keskellä Haavisto johti tuottajajärjestöä rauhallisella talonpoikaisella otteella ja riippumattomuutensa säilyttäen. Maatalouden teknologinen kehitys ja markkinoiden muutos oli nopeaa. Siitä huolimatta Haavisto piti huolen, että Suomesta ei tullut suurtilojen maata, vaan pienelläkin oli mahdollisuus pärjätä.

Suomalaiset muistavat Haaviston kuitenkin parhaiten EU-jäsenyysneuvotteluja luotsanneena ulkoministerinä. Haavisto oli pääministeri Esko Ahon (kesk.) yllätysvalinta tehtävään vuonna 1993, kun Paavo Väyrynen (kesk.) oli eronnut ulkoministerin paikalta. Maatalouspolitiikka oli neuvottelujen kovin kiistanaihe. Tuottajakenttä oli vahvasti jäsenyyttä vastaan. Haavisto pani itsensä likoon ja maatalouden parhaana asiantuntijana hän oli neuvotteluissa korvaamaton voima.

Henkisesti ja fyysisestikin raskaat jäsenyysneuvottelut päättyivät ratkaisuun, joka Haaviston mielestä oli isänmaan edun kannalta hyväksyttävissä. Neuvottelujen jälkeen Haavisto arvioi, että viljelijöiden tulojen säilyttäminen on mahdollista. Niin ei käynyt, mutta on vaikea arvioida miten maataloudelle olisi tapahtunut jos Suomi olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle. Haavistoa itseään jäi kaivelemaan Etelä-Suomen kansallisen tuen ratkaisu, josta ei tullutkaan pysyvää, kuten neuvottelijat ymmärsivät.

Haaviston poliittinen ura päättyi dramaattisesti aivoverenvuotoon vuonna 1995. Hän kuitenkin toipui sairaudestaan ja jatkoi eläkevuosinaan luottamustehtävien parissa ja osallistui aktiivisesti julkiseen keskusteluun. Heikki Haavisto oli suuri suomalainen talonpoika, joka piti maaseudun puolta loppuun asti. Hän tapasi sanoa, ettei maailmassa ole niin suurta herraa, joka ei saisi leipäänsä talonpojan kädestä. Se on hyvä muistutus myös tässä ajassa.

 

Artikkeli on julkaistu pääkirjoituksena Maaseudun Tulevaisuudessa 22.7.2022.