Verotuksen painopiste tukemaan kasvua -Etla

On edelleen pyrittävä kääntämään kaikki kivet, jotta ulos talouden ongelmista päästäisiin kasvun eikä leikkausten kautta, sanoo Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi.

 

Etlan ehdotus toimenpiteiksi Suomen talouden kurssin muuttamiseksi eli  Suomen pelastuspaketti sisälsi laajan joukon pitkän aikavälin rakenteellisia uudistuksia, mutta myös lyhyen aikavälin toimia, joilla verotuksen rakennetta saataisiin muutettua kasvua tukevaan suuntaan. Toimet muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla verotuksen painopiste siirtyy kohti kasvua vähemmän haittaavia veromuotoja, arvioi tutkimusjohtaja Tero Kuusi.

Tänään alkavassa kehysriihessä hallitusta odottavat lisäsopeutukset, jotka voidaan tehdä joko leikkauksilla tai verotusta kiristämällä. Verotuksen kiristäminen ei ratkaise perusongelmaa. Julkisen taloutemme koko ylittää kansantaloutemme kantokyvyn, ja lisäverotus vähentää taloudellista toimintaa ja talouden kantokykyä entisestään.

Ilman uutta kasvua ratkaisuksi uhkaavat jäädä kivuliaat lisäleikkaukset – ennemmin tai myöhemmin.

– Etlan ehdotus edustaa kolmatta tietä. Verotuksen rakenteen muuttamisella luodaan kasvun edellytyksiä samaan aikaan, kun julkista taloutta sopeutetaan, toteaa Etlan julkistalouden tutkimuksesta vastaava tutkimusjohtaja Tero Kuusi.

Kuusen mukaan viimeaikaisessa keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle se, että suurtenkin julkisen talouden sopeutusten keskellä verotuksen rakenteen ohjaaminen kasvua tukevaan suuntaan on tärkeä talouspolitiikan työkalu. Esimerkiksi Euroopan velkakriisissä 2010-luvun alkupuolella toimista keskusteltiin ja niitä kokeiltiin eri maissa.

– Ajatuksemme muistuttaa monella tapaa ns. fiskaalista devalvaatiota. Siinä kulutuksen verotusta kiristetään ja samaan aikaan yritysten tai työntekijöiden verotusta kevennetään. Verotuksen painopistettä siirretään näin jonkin verran kotimaisesta tuotannosta ulkomaiseen tuotantoon ja toisaalta vähemmän vääristäviin veromuotoihin.

Kotimaisen tuotannon aseman parantuessa kasvun edellytykset paranevat, vaikka muutos toteutettaisiin julkisen talouden näkökulmasta kustannusneutraalisti. Kulutusverotuksen kiristymisen vastapainoksi sosiaaliturvaa voidaan suunnata uudelleen kaikkein heikoimmassa asemassa olevista huolehtimiseen, joskin kulutusverotuksen kiristyminen voi kompensoitua osittain jo etuuksien indeksitarkistuksissa, Kuusi pohtii.

Fiskaalinen devalvaatio toimii pelastuspaketin kannalta asianmukaisena esimerkkinä siitä, miten verotuksen rakenteella voidaan vaikuttaa talouden kilpailukykyyn. Jotta uudistus voisi toimia, se pitäisi kuitenkin suunnitella huolellisesti.

Kilponen (2016) arvioi Suomen kansantaloutta kuvaavan mallin avulla, että fiskaalinen devalvaatio kohentaa hintakilpailukykyä sitä enemmän, mitä vaimeammin palkat reagoivat siihen ja mitä tehokkaammin hyödykemarkkinat toimivat. Ilman samanaikaisia markkinoita tehostavia rakenteellisia uudistuksia on kuitenkin vaikea saada aikaan merkittävää ja pitkäaikaista kilpailukykyloikkaa. Myös Erceg ym. (2023) suhtautuu varovaisesti perusmuotoiseen fiskaaliseen devalvaatioon. Empiirisesti Arachi ja Assisi (2021) ja Ciżkowicz ym. (2020) arvioivat, että vaikutukset voivat vaihdella suuresti ja luultavasti riippuvat paljon maakohtaisista ja rakenteellisista tekijöistä.

– Verotuksen rakenteen muuttaminen pitäisikin nähdä osana nyt käsillä olevaa rakenneuudistusten kokonaisuutta – sen lisäksi, että sillä voitaisiin saavuttaa lyhyellä aikavälillä taloutta piristäviä kilpailukykyvaikutuksia.

Kuusi muistuttaa, että Etlan julkaisemassa pelastuspaketissa luetellut rakenteelliset uudistukset voisivat sovittaa julkista taloutta paremmin kansantalouden kantokykyyn ja samalla luoda uskoa verotuksen ja muun taloudellisen kilpailukyvyn pysyvyyteen.

– Myönteistä onkin, että rakenteellisia uudistuksia toteutetaan Suomessa nyt voimallisemmin kuin pitkään aikaan.

Toisaalta verotuksen rakenteen uudistaminen tulisi Kuusen mukaan tehdä täsmätoimin. Verotuksen tulisi tukea ahkeruutta, yrittäjyyttä, uusia investointeja ja tuottavuuden parantamista. Katse kääntyy muun muassa investointikannustimiin ja korkeisiin marginaaliveroihin. Verotuksen kiristykset pitäisi puolestaan ohjata talouden kannalta vähemmän haitallisiin kohteisiin. Kulutusverojen lisäksi erilaiset haittaverot ja kiinteistövero voisivat olla hyviä kohteita.

Sen sijaan korkeiden marginaaliverojen kiristäminen edelleen olisi huono suunta. Sillä ei ratkaista kansantalouden kantokyvyn ja julkisen talouden koon epäsuhtaa.

– Suomella pitäisi olla varaa nykytilanteessakin muuttaa verotuksen rakennetta, jos toteutus on taitavaa. On edelleen pyrittävä kääntämään kaikki kivet, jotta ulos talouden ongelmista päästäisiin kasvun eikä leikkausten kautta. Julkisen talouden kriisimme ei ole kategorinen este verotuksen rakenteen muutoksille. Euroopan velkakriisissä uudistuksia tehtiin vaikeammissakin olosuhteissa, Kuusi toteaa.

Lähde: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA 15.4.2024

Ilkka J. Virtanen